maanantai 13. huhtikuuta 2015

I'm only here for a while, patience is not my style



I don't know how else to put this
It's taken me so long to do this
Falling asleep and I can't see straight


Maybe it's time I saw the world


I'm only here for a while
Patience is not my style


And I'm so tired that I gotta go


What am I suppose to hide now?
What am I suppose to do?
Did you really think I wouldn't see this through?


Tell me I should stick around for you
Tell me I could have it all


 I'm still too tired to care and I gotta go


 I don't really mind if I just fade away


Tell me I'm a part of history
Tell me I can have it all
I'm still too tired to care and I gotta go
Still too tired to care, I gotta go
I'm still too tired to care, I gotta go

Lauantai-iltana uhkasin lähteväni vielä uudemman kerran ulkoiluttaan kameraani, ja niin sitten teinkin. Ja kyllä kannatti, kyl noita maisemia katteli.

Tänään alko neljän viikon harjottelu päiväkodissa!
 Nean kanssa jännittyneinä suunnattiin aamulla päiväkotiin, jossa mä syksyn harjottelun jo suoritinkin. Paikat, lapset ja henkilökunta oli mulle tuttuja, mutta kyllä silti vähän jännittää se, että tässä harjottelussa me pidetään yhessä ja erikseen opetustuokoita, aamupiirejä ja kaikkee muuta mahollista lapsille. Vielä tänään ei ihan tositoimiin päästy, mutta eiköhän tässä aleta pikkuhiljaa päästä kunnolla tekemisen makuun.
Koulu on siis tän lukuvuoden puolesta ohi. Kuviksesta ja harjottelusta pitäs vielä portfoliot väsäillä, ja yks tentti käydä uusimassa (2 mä siitä sain, mutta koska tien, et mussa on potentiaalia sen aiheen tiimoilta parempaan, niin mielenrauhan saavuttamiseks käyn uusiis sen). Vähän haikee olo täs meinaa kyllä olla. Eikä niin vähääkään, tässä ehti tottuun yli puolen vuoden ajan katteleen melkeen joka päivä samoja sekopäitä, ja nyt kaikkien kerralla näkeminen harvenee aikalailla ennen syksyä. Mut ihan järjestelykysymyksiähän nää kaikki tietysti on!


LT1B:n viimenen kuviksentyö, yhdessä toteutettu ympäristötaideteos, muovipussi-installaatio, mikälie. Tsemppipeukku loppukevään rutistukseen!

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Jos vain toisten toiveita käyn täällä täyttämään, niin sekoitan vain pahemmin jo valmiin sekopään

Eilen oli aika huikee päivä! Mulla ja Teresialla oli ohjelmassa sitsit ja Nealla ja Ellalla illanistujaista muuten vaan. Alotettiin kaikki iltamme Nean uudessa kämpässä. 


Sitsien teemana oli sitsarit, eli piti pukeutua jokskin, mihin sisältyy "ari". Näitä riittää, esim. haalari, hitsari, maalari, inkkari, marianne, pultsari, strippari.... Meille kun ollaan terkun kans useempaankin otteeseen mainittu et näytetään samalta, niin päätettiin olla kaksospari. 


Ihan hyvin onnistuttiinki laittaan ittemme samannäkösiks samanlaisella kampauksella, meikillä, vaatteilla ja koruilla. Ja muillekin välitty meiän idea, et ei vissiin ihan mettään menty! 


Kokkikolmoset


Näillä eväillä + kanasalaatilla jakso juhlia!



Me kaikki (ja Ellan korvis!!) ♥ 


Sitsitouhuja 
Nää oli mun toiset sitsit, ja oli kyllä taas aika mainiot! Varsinkin loppuillasta kun alko tunnelma oleen aika hilpee.. :D


Ilta jatku sitsien jälkeen Panamassa. Siitä onkin aikaa kun siellä ollaan viimeks käyty! Yli kuukausi, aikamoista. 


Eilen oli myös olutviesti, jonka jatkot oli Panamassa. Tästä syystä koko paikka oli aika pinkeenä porukasta, siiiistiä


 Tosi hauska ilta oli, kiitos taas seuralaisille! ♥

 Tänään onkin ollu vähän vähemmän hilpeet fiilikset. Keli oli kuitenkin niin upee, että ei olis tullu kuuloonkaa istuu neljän seinän sisällä koko päivää. Otin kameran kainaloon ja pistin Jarkko Martikaisen soimaan kuulokkeisiin ja lähin käveleen merellepäin. Mulla on aina tällasii kausia, kun kulutan jonkun bändin/artistin tuotannon puhki. Viime aikoina tällasii on ollu mm The Eden Project, Mikko Pohjola, Stone Sour, SMG, Happoradio ja tietysti Ruger Hauer. Nyt tosiaan tehokulutukseen on päässyt Jarkko Martikainen. Musta tuntuu, ettei mikään muu tälle kuvausreissulle oliskaan sopinu paremmin. 
 Nyt tän päivän kuviin: 


 Eilen ja tänään oli ekat päivät tänä vuonna, kun ilmassa ei ollut kevään tuntua, vaan ihan oikeen kesän. Onko mitään parempaa tapaa parannella darraansa kun kiertää lämpimänä päivänä metsiä ja rantakallioita kameran kanssa Jarkko Martikaisen musiikki taustalla? Kyllä varmaan, mutta tää teki mut just tänään aika onnelliseks. 


Nyt täytyy taas rientää, aurinko laskee siihen malliin, että taidan heittää vielä uuden kuvauskeikan tälle illalle. Jos sais karistettuu tän lopunkin päänsäryn ja huonon olon. Kuullaan taas! 

You might also like

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...