torstai 27. elokuuta 2015

Dream big, work hard, stay focused and surround yourself with good people

Vitsit, ette tiiäkään kuinka hyvä fiilis mulla on nyt! Sain juuri hetki sitten palautettuu vihoviimesen kesäkurssin esseen!!!
Keväällä mun tilanne näytti aika huolestuttavalta kesätöitten suhteen, koska mistään ei kuulunut ees haastattelukutsua. Jostain oli kuitenkin kesällä rahaa saatava, ja päätin sitten muutaman kurssin haalia itelleni, että saan niitten ansiosta ees nostettuu opintotuen kesältä. Aika työmaa sekin kyllä oli, kun ensin varasin ajan opinto-ohjaajalle, koska olin ihan pihalla koko kesäopintotouhuista, sen jälkeen vietin paljon aikaa ettien kursseja, mitä olis mahollista suorittaa kesällä, ja laittelin niitten opettajille sähköpostia. Ihan oma lukunsa oli tietysti kirjojen hankkiminen, erityisesti, kun koulun kirjasto oli ison osan kesästä kiinni, eikä kurssikirjoja juurikaan kaupunginkirjastoissa oo. Mutta nyt on ne hommat taputeltu, enkä voi olla kun tyytyväinen itteeni, varsinkin kesä- ja heinäkuussa oli sellasta juoksemista jatkuvasti, että sai oikeesti ettimällä ettiä aikaa kurssien suorittamiseen. Osasta on tullut arvosanakin jo, ja vähän leijuakseni mainitsen saaneeni kriittisen pedagogiikan kurssista nelosen (arvosana asteikolla 1-5 siis :DD), ja siihen piti tosiaan kirjottaa essee kymmenen kirjan pohjalta, joista puolet oli englanniks. Seläntaputus itselleni. 

Toinen ilonaihe on se, että mun työt on loppunu tältä kesältä! Viime perjantai oli viimenen työpäivä, ja tää viikko on ollu vähän epävarmaa, kun ei voi oikein etukäteen ennustaa miten niitä marjoja näin loppukesästä enää tulee. Mun työpanostani ei oo tällä viikolla kuitenkaan tarvittu, mikä on ollut helpottava asia siinä mielessä, että on ehtinyt tekeen paljon kaikkee. 
Pääasiassa:



ja:



Niin, ja ton äskettäin lähettämäni esseen väänsin pääasias maanantaina ja tiistaina. Maanantaina tein myös jotain, mitä en oo koskaan aiemmin tehnyt, värjäsin ripset kestovärillä!


Tällanen tarttu Prismasta mukaan reilulla 8e:lla. Oon käynyt kyllä värjäyttämäs ripsiä ja kulmia muutamaan otteeseen elämäni aikana, mutta säännöllisyys ei tässä asiassa oo ihan mun juttuni, viime kerrastakin on kuitenkin yli vuosi aikaa... 
Tää oli tosi simppeli, ensin töpöteltiin toista tököttiä ripsiin, sitte annettiin sen vaikuttaa kaks minuuttia, ja sitte laitettiin toista päälle vielä puoleks minuutiks, ja pestiin koko touhu pois. Otin kuvat ennen ja jälkeen, mutta tässä koneella näitä kuvia kattellessa en kyllä meinaa löytää oikein mitään eroo... :D 


Peilistä tiiraillen eron kyllä huomas, johtuen juurikin siitä, että nyt ripset on tyvestä latvaan mustat, eikä väri haalene ripsen päitä kohden, niinkun aiemmin. 

Tässä vähän kauempaa vertailukuvaa 


Tässäkin toisessa valo tulee sivusta ja toisessa takaa, että yritäpä siinä nyt sitten vertailla. No, mutta toimivaa tavaraa varmasti, mikäli luonnostaan vaaleet ripset omistaisin :D Nää meikittömät kuvat paljastaa läheltä tiirailtuna myös mun kesäpisamat, joita tuntuu tänä kesänä tulleen jotenki tavallista enemmän, jännä.

Eilen oli jännä päivä! Ei ihan samalla tavalla jännä kun vuos sitten, mutta jännä kuitenkin, meinaan fuksien eka koulupäivä. Me mentiin Ellan ja Teresian kans päivällä koulun ruokalaan syömään (pitkästä aikaa ♥♥♥), ja ehkä siinä kivasti ovelasti vähän pikkusen hiirenverran sivusilmällä kyylään uusia ykkösiä. Siitä lähettiin kierteleen vähän kauppoja, ja sateen yllättäessä mentiin vanhoina yleisurheilun asiantuntijoina Ellalle kattoon keihäänheittoo.

Piipahdettiin pariks tunniks koteihimme, ja lähettiin sitten uudestaan matkaan, tällä kertaa vielä Henna messissä. 


Suuret on haaveet


Käytiin ensin Hesessä istuskelemassa, ja siitä suunnattiin sitten iki-ihanaan Narriin pelaan Aliasta.


Ella riemastu kuvaamisesta x)



Myöhemmin kun tuutorit ja fuksit valtas paikan, alko oleen pientä tilanpuutetta havaittavissa


Narrista lähettiin hetkeks Ellalle, sieltä takas Narriin, ja lopuks vielä Amarilloon, jonne oli sinnekin muutama muu eksyny keskiviikkoo juhlistaan. Niin paljon opiskelijoita, niin huikeeta! 
Meillä ei ollu haalareita päällä, ja osa aatteli tästä syystä meiän olevan fukseja. Tänään korjataan tää virhe, ja puetaan ekaa kertaa ne ihanuudet päälle sitten vapun. Aaaa en malta oottaa! ♥

Tänään on ehtiny jo tapahtuun kivoja juttuja, vietin nimittäin aamupäivän ihanan Empun kanssa, kun se tuli Raumalla käymään! 


Käytiin syömässä salaatit kahvila Bistrossa,ja nyt oli kyllä sellaset jytyannokset, että tonne täytyy pikimmiten mennä uudestaan. Lähti kyllä isompikin nälkä ton annoksen jälkeen, eikä se 8,80e ton kokosesta salaatista + teestä tuntunu yhtään missään. Kunnon tankkauksen jälkeen kierrettiin vähän vanhassa Raumassa, käytiin torilla ostoksilla, ja lopuks vielä kahvilla cafe Passionissa. 
En ees uskalla alkaa miettiin koska ollaan viimeks Empun kanssa nähty.Vaikkei Raumalta Turkuun nyt ihan kauheen pitkä matka ookaan, niin silti se tuttu virsi, ei oo vaan jotenki saanu aikaseks. Mutta juttu luisti kyllä ihan samaa tahtia kun silloinkin, kun ollaan vähän tiuhempaan nähty! Ootan jo omaa Turkuun suuntautuvaa vierailuani ♥

Nyt kuitenkin kiskasen haalarit jalkaan,nappaan muutaman Raumanrakkaan mukaan ja suuntaan Seminaarinmäelle! Kuullaan taas o/

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Rusketusraidat on pakko saada, se menee kesäduunista

Torstaina toteutettiin yks jo talvella Raumanrakkaiden kanssa sovittu ihan ehoton kesätekeminen, nimittäin reissu Yyteriin! Koko porukkaa, eikä itseasias ees puolia saatu mukaan, vaan lähettiin Teresian kanssa kahestaan. Mutta ainakin tuli toteutettua vielä tän kesän puolella!


On tääkin, mulla oli vapaapäivä, ja olin jo 7 ylhäällä, koska ennen lähtöö oli mm lenkki ja kesäkurssia varten tehtävä haastattelu suoritettavana. Yhdentoista maissa lähti Pösö kohti Poria. Toi jumpsuit on jotain niin ♥


Tietyömaan takia odottelun ja kauppareissun jälkeen päästiin vihdoin perille. Hyvin toimii tähtäys näis selfieis, mut meil on ilmeisesti ollu joku telepaattinen yhteys ku ollaan vaatteita valittu aamulla!


Kyllä vaan kelpas tuolla loikoilla ♥ Keli oli aika otollinen siinä mieles, et ei tullu missään vaiheessa tuskallisen kuuma, kiitos pienen tuulen!


Huikeita eväitä 


Vähän ennen lähtöö käytiin kokeilemas vettä. Mun oli tarkotus vaan vähän jalkoja kastaa, mutta siinä hetken kun oli kävelly, oli pakko viedä kamera turvaan ja pulahtaa kunnolla. Oli ihan erityisen jännää toi uiminen tällä kertaa, kun on tottunu yleensä vaan järvessä pulikoimaan, eikä siellä mitään aaltoja koskaan oo, mutta nyt oli välillä aika isojakin, ja olin niin fiiliksissä niistä! Lisäks vesi oli ihanan lämmintä, vaikkei ehkä näin elokuun loppupuoliskolla enää uskois.


Illalla oli kahvittelua tiedossa, ja onneks tulin ottaneeks kameran mukaan. Ei oo hetkeen ollu yhtä nättiä auringonlaskua


Kyllä näitä katteli!

Lauantai oli aika huikee päivä aamusta iltaan, ja siitä ihan yöhön asti -näitä lisää kiitos! Ja lisää on varmasti tulossakin kun koulut taas alkaa.
Aamusta kävin heittään lenkin, ja suihkun ja aamupalan kautta lähin rannalle. Sinne seuraks sain taas Terkun, ja muutama tunti me siel saatiin kuluun, ennenkun piti lähtee koteihimme valmistautuun iltaan. 


Olipas kiva laittaa ihmisten ilmoille välillä muutakin kun mansikkapaita päälle! 


Tarkotus oli alottaa grillailulla koulukavereitten kimppakämpässä, mutta grillailu jäi, ja tyydyttiin vaan hengaileen. Ton kämpän tupareita ootellessa, on aika otollisen olonen bailupaikka! Mulla on muuten ollu tässä reilun kuukauden ainoostaan kuivin suin vietettyjä illanistujaisia, joten ylläoleva kalja ei mun omaisuuttani ollu :D 


Ennen kymmentä jätettiin pojat keskenään ja lähettiin illan pääohjelman pariin. Raumalla oli tänä viikonloppuna Blue Sea Film Festival, johon kuulu jos jonkinmoista ohjelmaa, ja yks niistä oli Reino Nordinin keikka, minne me sitten suunnattiin. 


 Mä en mikään suuri fani oo kyllä koskaan ollu, mutta täytyy sanoo että olihan se nyt ihana! Vaikken biiseistä tienny kun muutaman, niin kyllä siinä sen reilun tunnin kestäneen keikan ajan viihty tanssies rentojen ja hyväntuulisten biisien tahtiin. Ja ihan mielettömän hyvin se laulo livenä! Keikan loppuvaihees loputkin meiän seurueesta liitty mukaan. Ilta jatku vielä Amarillossa, Mr Jonesissa ja Dominon kellarissa, jossa koettiin aikamoinen yllätys kun Reino teki siellä dj-hommia. Jossain vaiheessa se alko vetään siellä omia biisejään, et saatiin sitte toinenkin keikka saman illan sisään, ei huono! Siisti ilta oli, ja oli ihanaa nähä Raumanrakkaita! Ens viikolla päästäänkin sitten ekaa kertaa pitkään aikaan näkeen koko porukka ♥

tiistai 18. elokuuta 2015

Elämä voi tuntua mielettömältä, mut se on tärkein osa bisnestä. Ja maailma raadolliselta, mut raato on lähimpänä ihmistä

Heippa! Viimeks sanoin jo muutaman sanasen siitä, millä postimies mua perjantaina ilahdutti. Oon vieläkin niin fiiliksissä siitä, että jatketaan sillä aiheella. 


 Nyt kun mäkin oon vihdoin siirtyny nykyaikaan ja ladannu Spotifyn koneelle (ilmaisversion mut anyway), niin olisin tietty hyvin voinu kuunnella levyä sen kautta. Mut ei se vaan oo sama asia kun omistaa se oikee, fyysinen levy kansineen kaikkineen. Ja jotenki ihan vaan periaatteestakin haluun tukee suurimpaa idoliani, vaikkei tän miehen tulot varmaan oo mun yhestä levynostosta kiinni...


Huikeen musiikin lisäks tää miellytti myös silmää. Eikä siinä paketissa tullu pelkästään levy, vaan tilasin setin, johon kuulu levyn lisäks levyn t-paita


Melkee itteeki naurattaa ku aattelen itteeni, ku tos viikonloppuna välillä vaa hengailin kotona tää t-paita päällä levy soimas repeatilla taustalla, _fangirl_99_ ja sitä rataa :D
Itse levystä vielä muutama sananen. Ennen levynjulkasuu kuunneltavis oli levyltä kolme biisii, Ei unta ennen Maltsuu, Häiriintyny ja Celeste. Näistä kaks ekaa uppos sillai ihan ookoosti jo aluks, viimeks mainittu ei niinkään. Niinkun varmasti monelta muultakin Pyhin tuotantoon tutustuneelta, myöskään multa ei voinu jäädä huomiotta askeleen kaupallisempaan suuntaan menny levy, osassa biiseistä on popimpaa biittiä ja tunnettua fiittiä. Mut en mä vaan voi olla tykkäämättä tosta levystä, ja useitten kuuntelukertojen jälkeen tykkään ihan joka ikisestä biisistä. Ihan erityisen paikan mun sydämestä on löytäny Costa Rica, Kaikkea pahaa, 1% ja häiriintynyt. Muihin Pyhimyksen levyihin verraten tää on ehottomasti lähimpänä Mediumia, joka yks mun lemppareista itseasias onkin. 
Tää oli tosiaan eka Pyhin soololevy neljään vuoteen. Siinä ajassa ehti kyllä tulla uutta musiikkia Teflon Brothersilta ja Ruger Hauerilta, joista jälkimmäisellä pitäs kans olla lähiaikoina levy tulossa, mistä oon niiin täpinöissäni! 

Täpinöissäni oon myös House of Brandonin tilauksesta, joka mun luo matkas myös viime perjantaina (tilauksen tein torstaina, että ei mitenkään liian pitkä toimitusaika ollu :DD).
Posti toi mulle uudet nopeet housut!


Nopeet housut on Villen käyttämä termi tällasista housuista, mikä on oikeestaan mun mielestä aika hyvä nimitys. 16 vuotta kun oon elämästäni viettäny taloudessa, jossa on koiria, tuntuu hölmöltä kutsuu näitä juoksuhousuiks. Treenihousut taas on mun suuhun liian fitness, ja jumppahousut luo mielikuvan kauhtuneista löysämallisista mammahousuista. Olkoon nää siis nopeet housut.
En mitenkään turhan hätiköidysti tätä tilausta tehnyt, näin meinaan nää kyseiset housut mitä, varmaan puoltoista vuotta sitten The Good Morning -blogin pitäjän instassa, ja se jos joku oli rakkautta ensi silmäyksellä. Enkä sen jälkeen oo hienompiin törmänny, mitkään ei oo ees ollu lähellä. Multa kuitenki löytyy kahet pitkät ja neljät caprimalliset nopeet pökät, joten ei mitään huutavaa tarvetta oo ollu näille, ja vajaa 60e hinta on tuntunu turhan suolaselta (kuinka monta Panaman sisäänpääsyä tai Malibupulloo silläki rahalla lukuvuoden aikana sai??). Nyt kuitenkin kun on töitten ansiosta varaa muuhunkin kun ruokaan ja bensaan, nää lähti tilaukseen.


Siis en voi näitä liikaa ylistää, niin hyvät päällä ja ihan huikeen hienot! Ainut vaan et vielä on caprikelit lenkkeilyssä, joten vähän aikaa saa oottaa, että nää pääsee käyttöön. Mutta sitten ku alkaa kelit viileneen, nii voin kertoo et Kaisa menee nopeeta!
Tässä on linkkiä näihin, ja suosittelen tutustuun muihinkin ICANIWILL:n tuotteisiin, ei yhtään hassumman näkösii. Hintaa näillä oli tosiaa sen 54,95e, ja niinkun aina netistä tilatessa, kävin tsekkailees löytyykö tonne sivulle alennuskoodia. Löytyhän sinne jonkun blogista, eikä ollu mikään ihan mitätön alennus, vaan kokonaiset 20%. Ja koska toimituskulut on ilmaset House of Brandonilla, köyhdyin loppujen lopuks vaan 43,96e. 
Tein tossa juuri yhen huomion kun näitä kattelin uudestaan tuolta sivuilta, meinaan nää on erilaiset tosta berberin kohalta. Ja imo nää mun on hienommat, toimii paremmin omaan silmään toi kokonaan harmaa takalisto.

Mun viime päiviin on kuulunu töitä, töitä ja töitä. Hyvä rahan kannalta, mut huono rusketuksen. Nytkin on niin monta otollista biitsikeliä menny sivu suun, kun oon viettäny päivän parhaat rantatunnit mansikkakojussa.
Sunnuntaina onnesta oli vapaata, ja mä pääsin rannalle rötköttään


Kävin tosiaan sunnuntaina myös ekaa kertaa tälle kesälle uimassa! Ihan hullua, tapana on ollu kuitenki yleensä käydä jo toukokuus, tai viimestään kesäkuussa pulahtamassa, ja nyt meinas koko kesä mennä kertaakaan kastautumatta.


Kaikki hyvä loppuu aikanaan ;__;


Sunnuntai-illan ohjelma pähkinänkuoressa

Nyt vois taas rauhottuu tältä päivältä ja alkaa suunnitteleen pään tyynyynlaittamista, huomenna taas työt kutsuu. Viikonloppukin täs lähestyy kovaa vauhtia, sitä ootan enemmän kun innolla! 

perjantai 14. elokuuta 2015

Koti on koti ja sinne voi palaa vaik lähtis kaikki alta




Viime torstaina mulla oli määränpäänä taas Röyhiö, minne ei tällä kertaa ihan ongelmitta selviydyttykään. Olin supertehokkaana kuuden jälkeen hereillä, kävin lenkillä ja suihkussa, vedin aamupalan, tiskasin ja pakkasin loput tavarat, ja tein lähtöö hyvissä ajoin. Kaikki menikin siihen asti hyvin, kun aloin ettiin avaimiani. Otan auton avaimen aina avainnipusta pois kun en autoo aattele hetkeen käyttäväni, se vie vaan turhaa tilaa taskussa. Niin olin tehny nytkin, ja aattelin selviäväni niin helpolla, että nappaan vaan avaimen hattuhyllyltä, mihin sen aina jätän. Vaan eipä se siellä tällä kertaa ollutkaan. Siitä alkokin kuumeinen ja erittäin epätoivonen etsintä, johon sisälty kenkien, huivien, takkien, laukkujen, pakattujen tavaroitten sekä uudestaan takkien ja kenkien läpikäyminen. Siirtelin kenkähyllyä ja pakastinta paikoiltaan, josko niitten taakse olis pudonnu. Kävin rapussa kattomassa, onko joku jättänyt ilmotustaululle lappua löytyneistä avaimista. Soitin kolme kertaa Rauman löytötavaratoimistoon, josta ei kertaakaan vastattu, ja aloin jo hyväksyyn päässäni sen ajatuksen, että tänään ei sitte minnekään lähetäkään. Sitten jostain äärimmäisen syvältä muistini perukoilta ryömi esiin ajatus vara-avaimesta, joka yhessä mun kaapissa saattais olla. Penkomisen jälkeen se sitten löytykin, ja pääsin vihdoin starttaan reissuni kolmen vartin tuskailujen jälkeen. Otin kassit olalle ja laitoin kengät jalkaan. Ja voi (valinnainen voimasana) sitä fiilistä kun toista kenkää jalkaan laittaessa huomasin, että avain on siellä. En pysty käsittään miten voi olla mahollista, että ne yhet ainoot kengät oli jääny mun seulonnan ulkopuolelle. Hetken piti vaan kyyhöttää siinä lattialla ja tuijottaa epäuskosena sitä Peugeotin logolla varustettua pirulaista. Mutta niin, reissu pääsi vihdoin alkaan! 



Iltapäivällä pääsin taas kokeen mertoja iskän kans. Oon saanu tänä kesänä sellasen määrän tietoo ravuista, ravustamisesta ja rapujen keitosta että tässä ollaan kohta ihan mestareita niissä puuhissa!



Illaks lähinkin sitten Haveriin


Seuralaisikseni sain Kirsikan, Johannan ja Satun. Tällä kokoonpanolla ei olla kyllä herran aikoihin nähtykään, joten juttua ja naurua piisas! Ihania tyttöjä ♥




Röyhiöön kun palailin myöhemmin, toi äite vähän ajan päästä Ainonkin mukanaan keskustasta. Se sai paljon rakkautta Miinalta ja Maunolta!


Illan pelikaveri



Perjantaiaamusta lähettiin äiten ja Miinan kans katteleen josko kanttarelleja löytyis. Ja löytyhän niitä! Päivemmällä taas otettiin Ainon ja äiten kans suunnaks muutaman kilometrin päässä oleva tila puutarhavattuineen, sitä olinkin ehtinyt jo oottaan. Eikä tarvinnu tyhjin käsin lähtee, vaan kaikki meistä keräs 5-7 litraa vadelmia. Tän Röyhiövierailun aikana sain kerättyy myös musta-, puna- ja valkoherukat, joten mun pakastin on nyt puolukoita vaille talvikunnos, hiphei! 

Illaks siirryttiin Ainon kämpälle ja pistettiin ittemme siellä ihmisen näkösiks


Selfiestick ftw!


Ehostautumisprosessin jälkeen suunnattiin Tampereelle niitä kuuluisia tanssijalkoja ulkoiluttaan



Ilosta porukkaa!
Ennen varsinaista baareilua käytiin tosiaa nappaamas ihana Aleksi vähäks aikaa mukaan ja istuttiin iltaa Montussa.


Aleksi kun oltiin viskattu matkasta, lähettiin Bricksiin Ainon kans. Kyl tuli tanssittuu taas, ja todettuu et ilmastointi olis enemmän kun jees. 



Lauantaiaamupäivänä oli taas sienimettälle lähdön aika, tällä kertaa mun, äiten ja Miinan kans reissuun lähti Noora. Löydettiinkin sellanen orakasmäärä, ettei meinannu ees pussi riittää!



Ruuat oli sinä päivänä vähän fiinimmät, Ainon ja iskän keittämät ravut! 

Ja taas mentiin illalla. Lähettiin Villen, Nooran ja Ainon kans taasen ensin Ainon kämpälle


Muita ootellessa voi esim kuvata omaa naamaansa. Btw, toi korvis ♥


Lehtimäet lähtövalmiina! Mitenniin oon lyhkänen? 


Ville halus et otetaan kuva matoilmeellä. Älkää kysykö, mä en tiedä miks toi on matoilme.. :D 


Loppuilta ja yö vietettiinkin sitten Hotellilla, missä oli Särre ja Dj Aksim esiintymässä ja mäkin pääsin näkeen uudistetun alakerran ekaa kertaa!  



Alkuillasta paikalla ei juuri meiän lisäks ketään ollu, joten käytettiin tilaisuus hyödyks jollottelemalla karaokee. Monet biisit siinä tuli kyllä sitte Ainon kans vedettyy yksin ja erikseen. Ei kuitenkaa toteutunu toi Villen mulle kirjottama karaokelappu :------D



Särree ja eturiviä! Oli kyllä aika huippu keikka, vaikken biisteistä tienny ku muutaman, nii esiintyjänä nää oli niin hyviä, et fiilis pysy katossa koko keikan ajan. Eikä vähiten huikeen freestylen takia! 


Sunnuntaiaamupäivä meni tiukasti liimautuneena pyyhkeeseen meiän takapihalle. Eikä vaan kuvainnollisesti, vaan oikeesti oli vuosisadan soija päällä tuol heltees. Eli ihanaa! ♥  


Seuralaisina mulla oli Miina ja Noora. Noora oli näköjään liikaa Miinan reviirillä.
Väriä yritin pintaan tartuttaa pienissä erissä muutenkin viikonlopun aikana, ja kyllähän se onneks tarttukin! Vielä sais olla vähän tummempi ilme niin olisin tyytyväinen.


Grilliruuista oli muutaman viikon tahaton tauko, ja kyllä vaan ehti ikävä tuleen ♥


Sunnuntai-illaks lähin vielä keskustaan tyttöjäni katteleen. Tällä kertaa mukaan eksy Johanna, Kirsikka, Henni ja Sonja. Ikaalistentyttöjen kans onkin ollut työn alla järkkäillä kaikille sopivat pari päivää mökkeilyyn/pikku reissuun, mutta vielä ei olla löydetty kaikille sopivaa ajankohtaa. Ehkä sitten syksymmällä!

Sänky kovasti taas kutsuis mua puoleensa. Tänään on meinaan ollu taas aika toimelias päivä, ja huomenna pitäs olla taas kuuntelemas mansikan hinnan tinkimisyrityksiä ja ihmettelyä siitä, miten isoja pensasmustikat on.
 Otsikko on tälle päivälle enemmän kun ajankohtanen, koska mulle kolahti tänään postiluukusta piiiitkään odotettu levy, vihdoin, neljän vuoden tauon jälkeen Pyhimyksen uus soololevy. Posti toi tullessaan muutakin mukavaa, ja on kivoja juttuja se on tässä kuukauden sisään muutenkin kiikutellut mulle, joten voisin niistä koota vähän kerrottavaa teille tässä joskus. Nyt pistän viel hetkeks Pettymyksen soimaan ja fiilistelen sitä loppuillan, heipsan!  

You might also like

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...