torstai 23. lokakuuta 2014

Ei oppi vie ojaan vaan allikkoon asti, ku opin kautta kantapääni malttamattomasti


Viime viikon keskiviikkona menokalenterissa luki spurgunotski. Se on lastentarhanopettajaks opiskelevien ainejärjestön koko koululle järjestämä tapahtuma, missä paistetaan makkaraa ja vaahtokarkkeja. Pitihän sitä sitten makkarat pistää tulille!



Me oltiin virittäydytty tunnelmaan oikein paperipussien kanssa. 



Mun huippu juomingit Villeltä saadusta kirsikkalikööristä: kirsikkalikööriä ja kotimehua, kirsikkalikööriä ja kolaa ja kirsikkalikööriä ja energiajuomaa. Olivat sitten muuten oikeesti tosi hyviä!


Hirveen kauaa ei pihalla vietetty aikaamme, ja siirryttiin Ellan luokse lämmitteleen


Se osottautukin ihan erityisen hyväks ideaks, saatiin Ellalla pullatarjoilut!


Aikasemmasta kerrasta oli viel tallella juomapelin säännöt, ja muokattiin niitä, kun ei noille tupakkitauoille oikein oo käyttöö, mutta pullalle senkin edestä. 

Viikonloppu menikin tosiaan Röyhiössä. Kovin railakasta mun menoni ei ollut, perjantai-ilta näytti tältä: 


Viiniä, teetä, juustoja, pipareita, viinirypäleitä ja taateleita äiten ja iskän kanssa

Ja lauantai näytti tältä:


Ainon ja Tuomaksen kanssa hengailua ja pelailua 

Eilen koitti yks aika odotettu päivä jälleen kouluun liittyen, silloin oli nimittäin kostajaiset! Kostajaisten ideana on kostaa vanhemmille tieteenharjottajille kaikki meille fuksiaisissa aiheutunut tuska. Rastikierros oli tosiaan ohjelmassa, ja teemana oli matka maailman ympäri. Meiän rasti oli Ruotsi, ja tehtävänä Ikeakassiviesti, jossa keskustelu tuli käydä tietenkin tällä rakkaalla toisella kotimaisella. 


Valmistauduttiin illan koitokseen Antalyassa  


Teeman mukaset kasvomaalaukset 


Alkuohjelmaa


 Valkattiin fiksuina plikkoina pihalla pidettävä rasti, ja kyllä meinaan tuntu sen reilun parin tunnin seisoskelun jälkeen että on pihalla oltu...  En kestä tota Hennan ilmettä :-------D


Loppuilta vietettiinkin sitten sisätiloissa, Narrissa ja Panamassa


Pakolliset vessaselfiet

Meni tää ilta kyllä niin nappiin kun voi mennä, syväjäätymisestä huolimatta. Rastia oli hauska pitää, kun joukkueet oli niin täysillä mukana ja piti huolen siitä, että nauraa sai koko viikon edestä. Huippua oli myös Panamassa, se oli täynnä opiskelijoita, ja oli jotenkin ihan erityisen kivaa taas tanssia! 
Tänään onkin sitten ollut hirvein päivä pitkään aikaan. Mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja sitä rataa, nyt ollaan kuitenkin jo paremmassa hapessa jeejee.

Huomenna lähen taas ajeleen kohti Ikaalista, ja tästä viikonlopusta tulee kahdestakin syystä paras pitkään aikaan! Aaaaa apua en malta oottaa! ♥ Nyt kuitenkin, ettei tää elämä liian mukavaks käy, jatkan ens viikolla palautettavan haistavittu-kurssiraportin tekemistä. Heipat! 

lauantai 18. lokakuuta 2014

Nyt otti ohrarieska

Heippa! Nyt kun mulla on ollut sillointällöin aikaa oikeesti hengittääkin, oon ehtinyt jopa vähän leipoon! Tai no, nää mun leipomukset on ollu sellasia kymmenen minuutin pikarykäsyjä, etten kyllä hyvällä omallatunnolla voi sanoo leiponeeni moneen kuukauteen. Tässä parina viikkona oon kuitenkin kahteen ohjeeseen (mistäs muualtakaan kun The Good Morning- ja Terveen Hyvää -blogeista) turvautunu useemmankin kerran, ja koska nää on osottautunu niin mainioiks ohjeiks, aattelin jakaa ne teiänkin kanssa.
 
 
Ohrarieskat on jotain niin hyvää just uunista tulleina! Nautinto olis täydellisyyttä hipova, ellei mun palovarotin huutais joka kerta kun uunin luukkua vähänkin raottaa. prkl.
Näitä kun on kerran tehnyt, ei tarvi toisella kertaa kaivaa reseptiä enää esille, ainesosat on niinkin monimutkaset kun:
 
4dl ohrajauhoja
1 tl suolaa
2,5dl vettä
 
Uunin pitäs olla kuuma ja taikinan kylmää, joten ite oon ite tehnyt niin, että oon mitannut jauhot toiseen ja veden toiseen kulhoon ja heittänyt pakkaseen. Jonku 5 min päästä oon pistänyt uunin lämpiään 275 asteeseen. Kun uuni on lämmennyt, yhdistän jauhot, veden ja suolan, teen kaks semiohutta lättyä taikinasta, isken siihen haarukalla reikiä ja laitan uuniin noin vartiks. Kun alkaa näyttää hyvältä, otan rieskat uunista, kiroon palovarotinta, ja onnittelen itteeni aikaansaannoksestani.
 
Luotto-ohje aamuille, joina on vähän enemmän aikaa kun tavallisesti, on proteiinilätyt 
 
 
Näitäkin on tullut tehtyä niin monella eri ohjeella, mutta tää on ainakin ihan superhyvä, täyttävä, ja omasta kaapista löytyy lähes poikkeuksetta aina ainekset tähän, joten näillä mennään. Resepti on muokattu versio tästä.
 
½ banaani
n.1dl vaniljan makuista proteiinijauhoa
1dl kaurahiutaleita
½ dl maitoa
½ dl maitorahkaa
1 muna tai 2 vakuaista
ripaus suolaa
(vaniljauutetta ja vaniljamakeutusainetta pari tippaa)
 
Muussaa banaani haarukalla ja sekoita joukkoon muut aineet. Kookosöljyssä paistamista suosittelen erittäin lämpimästi, lättyihin tulee silloin makea kookoksinen vivahde. Toki muukin öljy passaa. Ite oon paistellut lätyt 4/6 teholla. Se yhtenä palana kääntäminen on aina jännä osuus, joskus onnistuu, usein ei.
 
Parhaat kaverit näille lätyille on maitorahkasta, maidosta, (vanilja- ja tavallisesta) makeutusaineesta ja vaniljauutteesta tehty "kermavaahto", sekä marjoista –tällä kertaa käytin vadelmia– tehty survos makeutusaineella makeutettuna. Pakastemarjoilla on mikrottamisen jälkeen paha tapa vetistyä, ja heitänkin itse aina jonku ½tl psylliumkuitua hillon sekaan sitomaan nestettä. Toimii.
 
 
Niin toimii myös tää aamupala. Vaikka kaurapuurosta erilaisina variaatioina aamupalana tykkäänkin, niin kyllä ennemmin ne hiutaleet tässä muodossa syön. Lisukkeiden kans nää lätyt kilpailee aika mallikkaasti normi lättyjen kanssa, ja on proteiinipitosuutensa takia täyttävämpiäkin. Näin kun alottaa aamun, ei ihan pikku vastoinkäymiset sitä päivää saa pilattua.
 
Heitän tähän loppuun vielä vähän sekalaista puhelimen materiaalia
 

 
Ehdottoman lempparikurssin, PO4:n lukupiirityöskentelyä. Ahkeruus paistaa kilometrien päähän!


 
Narrissa tiukka yhden pisteen häviö scrabblessa
 
 
Viime sunnuntaina muutin mieleni Amarillon suhteen. On siellä sittenkin ihan hyvää ruokaa, ja äärettömän iso plussa bataattilohkoista perunavaihtoehtona. Parempi on alkaakin tykkään Amarillosta, kun Raumalta ei Panchoo löydy </3


Eilen reissasin taas Röyhiöön, mistä nytkin tät postausta teille kirjottelen. Ennen sitä kävin kuitenkin lenkillä kivan kirpsakassa aamukelissä. Päivä alko tosiaan aika mainiosti, ja taisin aamupalaks pikku lätyt vetästä, että hyvä päivä tosiaan oli taattu.
 
Mulla on ollut pieniä vastoinkäymisiä koneeni kanssa viime aikoina, ja viimeks kun sitä yritin käynnistää, se ei meinannut enää mennä päälle ollenkaan, hurisi sekunnin tai pari, ja sammu sen jälkeen itestään. Tätä kun oli jatkunut ihan liian monta kertaa, kone vihdoin suostu käynnistyyn. Se oli muutamalla edelliselläkin kerralla tehny saman, mutta nyt tilanne vaikutti niin pahalta, että olin ihan varma että sen koneen loru on loppu. Kun se viimein oli suvainnut ittensä potkia käyntiin, heitin ulkoselle kovalevylle kaikki loputki kuvat mitä en ollut aiemmin pelastanut, ens kerralla se ei välttämättä toimi enää ollenkaan. Eilen käytiin sitten kattelemassa mulle uus kone ja voiiii pojat että tykkään! ♥♥♥ Olihan se mun edellinen kone kuitenki saavuttanu jo 6½ vuoden iän, että ehkä oli jo korkee aika hommata uus.. :D
 
Nyt alan valmistuun keskustassa vierailuun, näkyillään taas pian!



sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Mieli vielä tiedolle arka. Maksatko mietteistäni markan?

Mulla on tänä viikonloppuna oikeesti aikaa. Ja halleluja tää viikonloppu onkin ihan ekstrapitkä, se alko torstaina ja loppuu vasta tiistaina. Tietysti tulevat tentit ja palautettavat tehtävät painaa päälle, mutta muuta ei sitten oikein ookaan, mitä olis pakko tehdä.


Torstaina oli tosiaan ihan ensimmäinen tentti. Se jos joku oli jännää, mutta kunnialla siitä selvittiin läpi, ei ollut ihan kaikista haastavimpia kokeita mitä oon elämäni aikana tehnyt.. :D 


 Mä oon lakannut eksymästä täällä Raumalla. Ekat viikot meni tiiviisti yhteistyössä google mapsin kanssa, ja navigoin aina itteni kouluun, kaupasta, kirjastosta ja muusta spesiaalimmasta puhumattakaan. Enää en oo niin hukassa.


  Tän pitkän viikonlopun vietänkin Raumalla, monesta syystä, eikä vähäsin oo se, että bensa maksaa ja ton matkan ajaminen yksin on tuhottoman tylsää. 


Rauma-viikonlopun kunniaks oon mm käyny testaamas paikallisen leffateatterin, Iso-Hannun, Vadelmavenepakolaista katsellen. Ihan viihdyttävä elokuva, voin suositella! 


 Viikonlopun tekemisiin on myös kuulunut tän postauksen kuvien räpsiminen. Oon ahkerasti silmäillyt näitä kovaa vauhtia syksyyn taittuvia maisemia, ja miettinyt, että sitten kun on aikaa, ja kun aurinko paistaa, käyn vähän kameran kanssa kiertelemässä. Nyt sitä aikaa oli, mutta eipä se arska oo suvainnut näyttäytyä kun sillon tällön viime päivinä. Lähdin silti, ja tajusin, ettei aina tarvita kirkasta taivasta, teräviä varjoja ja voimakasta vastavaloo. 


Ei tässä muuta tällä kertaa muutakun hyvien öiden ja viikonloppujen ja kaikkien muitten jännien toivotukset. Kuullaan taas o/

You might also like

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...